Työryhmä: Leena Eloranta, Anita Heino, Sirpa Mörsky, Juhani Pörtfors, Harri Rajainmäki ja sihteeri, KoL-toimistoharjoittelija Oona Lavonsalo
leena.eloranta@ekko.fi, anita.heino@siilinjarvi.fi, sirpa.morsky@nokiankaupunki.fi
juhani.portfors@wippies.fi, harrirajain@gmail.com 
                                                                        Tallenna luonnos omalle koneellesi tästä
Verkostotyön saatteeksi
– erilaiset yhteistyön mallit ovat olleet aina osa kansalaisopistojen toimintaa; joko myötäsyntyiset verkostot tai ylläpitäjien sekä viranomaisten edellyttämät
– verkostotyön perusteena täytyy olla jokin vapaan sivistystyön tavoitteiden mukainen lisäarvo opistojen opiskelijoille sekä opistojen toiminnalle
– verkostot ovat yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden välisiä

1. Yhteistyötä kansalaisopistojen perustamisesta lähtien
Paikallisina ja alueellisina harrastus- ja opintokeskuksina kansalaisopistoilla on ollut toimintansa kaikissa vaiheissa yhteistyötä erilaisten järjestöjen sekä väestöryhmien kanssa: teatteriryhmät, kuorot ja orkesterit, kansalaisjärjestöt jne. Kansalaisopistot ovat myös kattojärjestönsä välityksellä olleet verkostoituneita sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti.

2. Yhteiskunnallinen rakennemuutos ja rakennemuutoshankkeet 1990-luvulta
Yhteiskunnallisten muutosten myötä myös kansalaisopistot ovat verkostoituneet seudullisesti aiempaa tiiviimmin aina organisatorisiin yhteenliittymiin saakka. Valtioviranomaisten rahoittamat kehittämishankkeet sekä EU-hankkeet edellyttivät/edellyttävät yhteistyökumppaneita sekä vaikuttavuusverkostoja.

3. 2000-luvun yhteistyö- ja verkostoitumisvaateet, verkossa verkostoituminen
2000-luvun kansalaisopistojen arviointiraportit, rakenteelliset ja toiminnalliset kehittämissuunnitelmat sekä lainsäädäntöuudistus (ks.alla) ovat tuoneet ja tuomassa selkeitä vaateita kansalaisopistojen ja vapaan sivistystyön yhteistyölle ja verkostoitumiselle. Esim. monikulttuurisuustavoite voisi tuskin toteutua ilman merkittäviä yhteistyöverkostoja.
Lisäksi kansalaisopistojen toimintaan on vahvasti tullut ja tulossa uudet oppimisympäristöt ja sosiaalinen media, jotka edellyttävät sekä tietoverkossa tapahtuvaa verkostoitumista että myös perinteistä verkostoi-tumista.

Lakiuudistuksen perusteluissa ja tekstissä todetaan
• Opistojen yhdistyminen suuremmiksi alueopistoiksi on entisestään lisännyt niiden opintotarjonnan moni-puolisuutta.
• Yhteistyö voi olla alueellista tai valtakunnallisella tasolla tapahtuvaa ja voi vaihdella paikallisista olosuhteista, kieliolosuhteista, koulutuksen järjestäjäverkon tilanteesta ja oppilaitoksen vakiintuneista yhteistyöverkostoista riippuen. Yhteistyön tekemisellä muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten kanssa voitaisiin myös välttää mahdollisia koulutustarjonnan päällekkäisyyksiä.
• Vapaan sivistystyön oppilaitosten tulee olla yhteistyössä muiden alueella toimivien tai valtakunnallisten vapaan sivistystyön oppilaitosten, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen kanssa.
• Uusina tavoitteina on mukaan otettu hyvinvoinnin, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden sekä kansainvälisyyden edistäminen. Toiminnan yhteisöllistä luonnetta kuvaavat termit yhteisöllisyys ja osallisuus.

4. Mitkä ovat tarpeet, perustelut ja paineet sekä toimintamallit tämän päivän yhteistyölle ja verkostoi-tumiselle?

Keskusteluryhmä käytti viitteellisenä välineenä ns. kehittävän työntutkimuksen sovellettua/yksinkertaistettua mallia:



Mallin avulla nostettiin verkostotyön keskeiseksi kysymykseksi seuraavat:
- Kohde: Mitkä ovat verkostotyön kohteet? / Ideoita, mihin verkostotyötä voidaan käyttää
- Tekijä: Kenen kanssa verkostotyötä tulisi tehdä ja miten tämä verkostotyö tulisi toteuttaa?
- Väline: Mitä kehitettävää nykyisessä verkostotyössä on?

Tämän päivän tarve verkostotyöhön, verkostotyön kohteet:

1) Puuttuvan osaamisen hankkiminen, asiantuntijuuden jakaminen
- Pohdittiin, miten löytyisi optimaalinen yhteistyökumppani ja tuotiin esille, että yhteistyöverkostojen tun-teminen helpottaa etsintäprosessia
- Kysymys yhteistyön tasavertaisuudesta herätti keskustelua: onko yhteistyön ihanne tasavertaisuus?
- Tärkeänä pidettiin myös resurssien kriittistä arviointia

2) Kehittämistyö
- Laatutyön kehittämisprosessissa nähtiin tarpeellisina seikkoina verkoston laajentamistyö sekä kumppanihaku. Kehittämistyöllä pyrittäisiin palvelujen virtaviivaistamiseen
- Luottamus yhteistyökumppaneiden välillä nähtiin tärkeänä hankeyhteistyössä

3) Tukiverkostot
- Esimerkkinä käytettiin rehtoriverkostoa
- Etenkin ammatilliset vertaistapaamiset nähtiin tärkeiksi

4) Markkinointi/ Imago
- Tarve uudenlaisiin ja ajanmukaisiin markkinointi- sekä viestintäratkaisuihin
- Yhteistyöhankkeisiin liittyvissä markkinointi- sekä imagoratkaisuissa kaikkien tulisi hyötyä tasapuoli-sesti
- Pohdittiin nuoriin aikuisiin kohdistettavaa viestintää: millaiset toiminta- sekä lähestymistavat sopivat tähän kohderyhmään? Tulisiko esimerkiksi sosiaalisen median kenttää hyödyntää enemmän?

5) Uudenlaiset avaukset
- Verkostotyöhön kaivataan uusien avoimien verkostomallien soveltamista
- Mitä ovat uudenlaiset yhteistyömallit, jotka tuovat todellista uutta kansalaisopistojen toimintaan?

Ajatuksia sekä toiveita, joita syntyi verkostotyöpohdinnan ohessa:

1) Kattojärjestöjen apu sekä yhteistyöfoorumi
- Esimerkiksi yhteistyöhaussa: keskustelussa ehdotettiin jonkinlaisen foorumin perustamista yhteistyö-kumppanihaun avuksi. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin esimerkiksi liiton nettisivulle perustettavaa foo-rumia.
- Seminaaripäivän yhteenvedossa tuotiin esille mahdollisuus perustaa yhteistyöhakufoorumi Vanajave-den opiston ylläpitämille nettisivuille www.verkko-opisto.net. Idean toteutumisesta ei vielä voitu lu-vata mitään
2) ”Kehitysyksikkö”
- Opistoissa olisi hyvä olla jossain muodossa kehittämisyksikkö, joka ottaa vastuulleen verkostotyön ja kehittämishankkeet. Pienissä opistoissa kokoonpanossa voisivat olla esim. rehtori, tuntiopettaja, luot-tamushenkilö.
- Kehitystyön strategian muodostaminen: esimerkkinä resurssien ja tavoitteiden määrittäminen sekä työhön sitoutumisen tärkeys.
3) Keskittyminen tiettyihin tukiverkostoihin
- Tukiverkoston rajaaminen nähtiin tärkeäksi, jotta yhteistyötoiminta ei muutu sekavaksi.
- Sopiva määrä tukiverkostoja helpottaa yhteistyötoimintaa, koska tukiverkostot tunnetaan myös pa-remmin.
4) Luottamuksen merkityksen korostaminen verkostotyössä
- Verkostotyö ei saa olla vain toisten hyödyntämistä, vaan yhteistyön sujuvuuden kannalta tärkeää on kaikinpuolinen luottamus.
5) Vertaistapaamisten merkityksen korostaminen
- Keskustelussa tuotiin esille henkilökohtaisten suhteiden sekä yhteisöllisyyden rakentamisen tärkeys yhä pirstaloituvammassa yhteiskunnassa. Todettiin, että vertaistapaamisten järjestäminen olisi yksi hyvä tapa vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tukiverkostoa.
6) Vanhoista kaavoista poikkeavat kumppanit ja rekrytointitavat
- Pohdittiin, millä välineillä löydettäisiin kaavasta poikkeavaa verkostotoimintaa.
- Uudenlaisten ja ajanmukaisten verkostojen muodostaminen nähtiin tärkeänä.
- Esimerkiksi nousi ulkopuolisten yritysten hyödyntäminen yhteistyötoiminnassa
7) Vähän byrokratiaa, paljon avoimuutta
- Vapaan sivistystyön hengessä ajateltiin, että myös verkostoitumisessa olisi mahdollisimman vähän by-rokratiaa, mutta sitäkin enemmän toiminnallista avoimuutta.
- Syntyy verkostoja, jotka joiden elämänkaari on verrattain lyhyt tai tarpeen mukaan aktivoitavissa.
8) Luottamuksen syntymiseen tarvittavat henkilökohtaiset ihmisverkostot; ei siis vain organisaatioitten keskinäiset suhderakenteet.
1. Tulee eteen tilanne, että tarvitaan verkostollista tapaa toimia (esim. laajahko uusi hanke). 2, Pitää nopeahkosti löytää optimaaliset kumppanit. 3. Tunnustelu- ja etsintävaihe sujuu nopeammin, kun on kontakteja ja "luottamuspotentiaalia" kumppanuuskentässä. 4. Kun on jo ennakkoon tiedossa
verkostokumppanien motiivit ja intressi yhteistyössä, edistää se itse yhteishankkeen sisältöihin keskit-tymistä sekä myös toiminnan läpinäkyvyyttä.

Keskeisimpinä teemoina keskustelussa nousivat esille uusien ja avoimien verkostoitumismallien tarve sekä ajassa pysymisen tuomat rakenteelliset muutokset sekä haasteet.

Keskusteluissa nostettiin myös esiin verkostoitumisen sudenkuopat, olemassa olevat resurssit sekä vertaista-paamisten merkittävyys läpi organisaation: hallinto, opettajat ja opiskelijat. Hyryä analogioiden voidaan sanoa, että uunin rakentaminen luo tulelle mahdollisuuden. Oppiminen ja tekeminen ovat vertaistapahtumia, asiantun-tijuutta ja yhteisöllisyyttä.

5. Muutama keskusteluryhmän tuottama esimerkki verkostoitumisesta

Keskusteluryhmässä käytettiin verkostotyön hahmottamisessa kokeenomaisesti alussa mainittua kehittävän työntutkimuksen mallia.
Liikkeelle lähdettiin mahdollisista/toivottavista verkostoista ja niiden kohteesta eli tehtävästä. Mallin avulla hahmoteltiin seuraavia verkostoja:
1. Paikallisten vapaan sivistystyön oppilaitosten yhteistyöryhmä
2. Paikallisten kansalaisopistojen yhteistyöryhmä
3. Kansalaisjärjestöjen yhteistyö



Mallin avulla voi hahmotella esim. yksittäisen opiston kaikki kumppanit ja verkosto ja niiden verkostotyön toi-mintamallit. Mallin avulla voi omalta osaltaan käsitellä yhteistyöhön liittyviä sudenkuoppia ja ristiriitoja tekijän, välineen ja kohteen suhteen.

6. Verkostoitumisen teoriaa ja käytäntöjä

– seuraavassa on verkosta koottuja ajatuksia verkostoitumisesta, lainaukset ovat paljolti yritysmaailmasta, josta on varmaan sekä hyvässä että pahassa opiksi otettavaa
– lähdeviitteet ovat puutteellisia, mutta kiitämme kaikkia henkilöitä, jotka ovat antaneet panoksensa vapaan sivistystyön verkostoitumisajattelulle

Verkostoitumisen taustalla on vahva halu löytää ratkaisu tulevaisuuden haasteisiin ja menestymiseen. Suoma-laiseen yrittämiseen verkostoituminen on rantautunut sanana reilut kymmenen vuotta sitten. Ajatuksena ja toimintatapana se on ollut käytössä jo vuosikymmeniä sekä yritysmaailmassa että yksityispuolella.

Verkostojen kirjo on moninainen. On yksityisiä, sosiaalisia, yhteistyö-, ammatillisia ym. verkostoja. Niiden ta-voitteet voivat olla erilaisia, mutta periaate kaikissa on sama: yhteistyö eri muodoissaan. Ulla Maria Hoikkala 2007
Käytännössä verkostojen muodot voivat olla hyvinkin vaihtelevia niin hierarkian, yhteistoiminnan, vuorovaiku-tuksen tiiviyden ja strategisen merkityksen suhteen. Verkostoilla voidaan myös tunnistaa elinkaareen verratta-via tunnusmerkkejä. Tässä yhteydessä puhutaan usein verkoston elinkaarimallista.

Verkostot eivät synny sanelemalla vaan dynaamisessa prosessissa. Tämän ymmärtäminen on käytännössä kriittinen osatekijä verkoston menestymiselle.
Verkostoitumisen perusongelmiin lukeutuu myös verkostojen johtaminen: miten johtaa verkostoa joka koostuu organisaatioista ja ihmisistä joihin ei ole suoraa hierarkkista tai asemaan perustuvaa vaikutus- tai määräysval-taa.

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa sosiaalisilla verkostoilla tarkoitetaan tavallisesti yhteisö- ja verkostoitu-mispalveluita kuten Facebookia, MySpacea ja LinkedIniä. Tämä hiukan harhaanjohtava käsitteen käyttö tulee englanninkielisestä termistä social networking site.

Verkostoitumisen etuja

– mahdollisuus hyötyä kumppanien arvoketjusta
– mahdollisuus hyötyä omaa osaamista täydentävistä verkoston resursseista
– mahdollisuus keskittyä omaan ydinosaamiseen
– voi tarjota sekä suuruuden että erikoistumisen hyötyjä

Yritysten strateginen pyrkimys on keskittyä siihen toimintaan, jonka se parhaiten osaa ja hankkia muut tarvitta-vat toiminnot ja palvelut ulkoiselta toimittajalta, eli yritykset niin sanotusti ulkoistavat toimintojaan. Yritykset uskovat pärjäävänsä kiristyvässä kilpailussa parhaiten, kun ne eivät käytä resurssejaan itselleen vähemmän tärkeisiin toimintoihin vaan keskittyvät siihen toimintaan, joka luo yritykselle eniten arvoa.

Sen lisäksi, että yritykset verkostoituvat toimittajiensa ja asiakkaidensa suuntaan, tapahtuu verkostoitumista myös kilpailijoiden kesken. Kun verkostot laajenevat, lisääntyvät asiakas- ja toimitussuhteiden määrät.
Verkostoituminen terminä tarkoittaa yritysten ja ihmisten lisääntyvää yhteistyötä monimutkaistuvissa verkos-toissa. Verkostoituminen voidaan käsittää myös yritysstrategiana jossa yhteistyöllä voidaan saavuttaa molem-pia osapuolia hyödyntäviä etuja paremmin, kuin jos kumpikin osapuoli toimisi erikseen - syntyy synergiaetuja. Verkostoituminen on tavallaan siis idea ja konsepti.
Verkottumisella puolestaan tarkoitetaan yleensä yritysten välistä teknistä verkostoitumista. Kuinka ja millä tekniikalla esimerkiksi yritystenvälinen kaupankäynti onnistuu. Verkottuminen on verkostoitumisen alatermi ja on terminä suppeampi kohdistuen lähinnä tekniseen toteutukseen kuten tietoliikennearkkitehtuureihin.

Erilaisia verkostoja

Yritysten verkostoituminen voi olla:
– Verkostoyhteistyötä samankaltaisten, kilpailevien yritysten kesken. Yhteistyöhankkeet voivat liittyä esimer-kiksi myyntiin, koulutukseen tai huoltotoimintaan. Pk-yritysten markkinointia edistävä vientirengas edustaa tyypillisesti tällaista yhteistyötä. Kustannusten säästämiseksi vientirengas palkkaa esimerkiksi yhteisen markkinointipäällikön.
– Yhteistyötä sellaisten yritysten kesken, jotka ovat sopineet keskinäisestä työnjaosta ja joiden osaamisalu-eet täydentävät toisiaan. Perinteinen alihankinta edustaa tällaista yhteistyötä.

Verkostoitumisen motiiveja
Yrityksillä on usein monia motiiveja verkostoitua. Lähtökohtana on kuitenkin aina oltava yritysten kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantaminen.
– Verkostoitumismotiivina voi olla mittakaavaetujen aikaansaaminen, jolloin yritys pyrkii hankkimaan lisää kapasiteettia, liikevaihtoa ja uskottavuutta. Kun useampi yritys rahoittaa hanketta tai tekee yhteisiä hankin-toja, voidaan saavuttaa myös kustannussäästöjä.
– Motiivina voi olla myös asiantuntemuksen hankkiminen ja järkevä työnjako. Verkostoitunut yritys pystyy käyttämään tehokkaasti koneita, erikoisosaamista ja asiantuntijoita. Kukin verkoston yritys keskittyy teke-mään sitä, mitä parhaiten osaa.
– Riskin jakaminen tai vähentäminen voi olla verkostoitumisen motiivina.
– Lisäksi verkostoitumisen myötä yrityksen joustavuus ja tehokkuus voivat parantua ja markkinoillepääsy nopeutua.

Hyvän ja toimivan verkoston yritykset ovat terveellä pohjalla toimivia, kooltaan suhteellisen tasavertaisia ja sijaitsevat maantieteellisesti sopivalla etäisyydellä. Yrityksillä pitää olla yhteinen näkemys verkoston toiminnas-ta ja tarvittavista sopimuksista. Yrityksen kannattaa selvittää myös, kattaako yhteistyö kaikki oleelliset alueet.

Verkostoituminen voidaan ymmärtää monella tavalla. Paul Lillrank (1999) määrittelee sen niin, että aikaisem-min irrallaan ja erillisinä markkina-aktoreina vaikuttaneet toimijat löytävät toisensa ja alkavat tehdä yhteistyötä. Toinen verkostoitumisen muoto on, että aikaisemmin hierarkkisesti toiminut organisaatio ulkoistaa joitakin toimia ja ohjaa niitä verkostomaisesti.
Järjestöjen kohdalla kysymys on organisatorisista verkostoista eli organisaatioiden ja niissä toimivien ihmisten välisistä yhteistyö- ja vuorovaikutussuhteista.

Sotarauta ja Linnamaa (1999) määrittelevät organisatoriset verkostot eriasteisiksi ja eri tavoin vakiintuneiksi sosiaalisiksi suhteiksi toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, jotka ovat organisoituneet yhteisen intressin ympärille.

Niemelän (2002) mukaan verkostoituminen on monenkeskistä yhteistyötä, esimerkkinä yritysten muodostama tuotanto- tai yritysverkosto. Verkostoitumalla yritykset hakevat ratkaisuja haasteisiin ja ongelmiin, joihin niiden omat voimavarat eivät riitä (tai verkostoitumalla saavutetaan lisäarvoa / uutta osaamista). Verkottuminen, siis tietoverkot ja -liikenne, on tässä prosessissa mahdollistaja ja väline. Pelkkä tietoliikenneverkko ei tee vielä toimivaa yritysverkostoa.

Numminen ja Stenvall (2004) ovat kuvatessaan opetustoimen seudullisia verkostoja jakaneet verkos-toitumisen seuraaviin vaiheisiin:
1. Tarvitaan päätös yhteistoimintaan ryhtymisestä ja määritellään yhteistoiminnan tarkoitus ja ydin.
2. Solmitaan yhteistoimintasopimukset, laaditaan johtosääntö, sovitaan verkoston pelisäännöistä.
3. Nimetään vastuulliset elimet, yhteistoiminnan johtoryhmä, verkoston vetäjä tai koordinaattori tms.
4. Sovitaan verkoston toimintamuodoista, toiminnan sisällöstä, laajuudesta, teknisistä ratkaisuista eli infra-struktuurista.
5. Panostetaan luottamuksen rakentumiseen. Huolehditaan sitoutumisen käynnistymisestä ja vahvistumisesta. Tunteminen on tärkeää.
6. Parannetaan verkostovalmiuksia. Järjestetään verkoston jäsenille tilaisuuksia kontakteihin, yhteisiä tapaa-misia. Pidetään aika ajoin yhdessä hauskaa.
7. Huolehditaan vastavuoroisuudesta verkostosuhteissa. Kaikki mukana tosissaan, kaikki voivat hyötyä. Haitat ja hyödyt tasoittuvat jollakin aikavälillä.
8. Varaudutaan verkostossa syntyviin ongelmiin. Koulukulttuurien kohtaaminen. Ongelmiin puututaan. Puhu-taan asioista niiden oikeilla nimillä.
9. Arvioidaan verkoston toimivuutta ja tuloksellisuutta. Raportoidaan verkoston päättäjille ja taustayhteisöille arviointien tuloksista.